Termiä "nationalismi" käytetään yleensä kuvaamaan kahta ilmiötä: (1) asennetta, joka kuuluu kansallisidentiteetistään välittäville kansakunnan jäsenille ja (2) toimia, joihin kansalaiset ryhtyvät yrittäessään saavuttaa (tai säilyttää) itsemääräämisoikeuden. (1) asettaa kansan (tai kansallisidentiteetin) käsitteen kyseenalaiseksi, joka määritellään yleensä yhdistävän alkuperän, etnisyyden tai kulttuuristen siteiden perusteella, ja vaikka yksilön jäsenyyttä kansaan pidetään usein tahattomana, se nähdään joskus vapaaehtoisena. (2) herättää kysymyksiä siitä, että pitäisikö itsemääräämisoikeus ymmärtää kokonaisena valtiona, jolla on täydellinen valta kotimaisten ja kansainvälisten asioiden suhteen, vai onko vähempi tarpeen.
On siten perinteistä, että kansakunnat pidetään valtioista erillään; siinä missä kansa yleensä koostuu etnisestä tai kulttuurisesta yhteisöstä, valtio on poliittinen, hyvin yksinvaltainen kokonaisuus. Vaikka monet valtiot ovat jossain määrin kansakuntia, on monia kansoja jotka eivät ole täysin riippumattomia valtioita. - Internet Encyclopedia of Philosophy
Kansallismielisyys kehkeytyy siitä ajatuksesta, että kansakunta, toisin kuin kansanvaltio, muodostuu jonkun alueen alkuperäisistä asukkaista. Se on pitkäkestoisin ja kaikista järkevin hallintomuoto, sillä se ryhmittää yhteen ihmisiä, joilla on yhteinen kulttuuri, perintö ja kieli. Nykyaikainen kansanvaltio asettaa alueelle poliittisia rajoja, siirtää ihmiset sinne, ja julistaa sen "kansaksi", mutta tämän luonnollisen yhteisymmärryksen puutteen vuoksi näistä valtioista tulee toreja eikä eläviä kulttuurisia olentoja.
Maailmassa, jossa ihmisen ajattelemattomuus henkilökohtaisten rikkauksien kohentamisen muodossa tuhoaa ympäristöämme ja muuntaa elämämme käytäviksi harmaiden betonitunnelien välissä suorittaakseen loppujen lopuksi tarkoituksettomia töitä, kansallismielisyys on uusi todistus yksilön ja yhteiskunnan välisestä orgaanisesta yhteydestä. Asettamalla kulttuurin kaupanteon edelle, nationalismi edustaa tarkoituksellisempaa päivittäistä elämää. Se laittaa lopun huonolle arvostelukyvylle ja rumille kaupungeille, jotka ovat jonkun ostohaluisen jossain oikeuttamia huolimatta sen lopullisesta käyttötarkoituksesta tai epäsuorista, yhteiskunnallisista kustannuksista. Kansallismielisyys asettaa valtion kansan palvelukseen, ja kansanvaltiot laittavat kansan palvelemaan valtiota.
Meille kerrotaan että olemme taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti vapaita, omaten mahdollisuuksia elämiseen, mutta pieni präntti sanoo että tämä pätee vain kaupan ohjaaman kansanvaltion viitekehyksessä, jossa talous ja se mitä ihmiset ovat valmiita ostamaan äänillään hallitsevat yli kaikkien kestävien arvojen. Suosikit, se minkä puolesta massa äänestää alimman yhteisen nimittäjän mukaan, kuten myös rahallinen kannattavuus, jättävät varjoonsa ajatukset "oikeista teoista". Taloudellisesti hyödyllinen on yleensä tuhoisaa pitkällä tähtäimellä, kuten maailman ilmastonmuutos ja kasvava tyytymättömyys osoittavat. Tarvitsemme uuden mallin. Kansallismielisyys on tämä malli.
Nationalismi oli 1800-luvun menestynein poliittinen voima. Se nousi kahdesta pääasiallisesta lähteestä: romantiikan "tunteen" ja "identiteetin" ylistyksestä ja siitä liberaalista vaatimuksesta, että oikeutettu valtio perustuisi ennemin "kansaan" kuin esimerkiksi hallitsijasukuun, Jumalaan tai keisarin valtaan. Sekä romanttinen "identiteettinationalismi" ja liberaali "kansannationalismi" olivat ennen kaikkea keskiluokan liikkeitä. - Modern History Sourcebook